2012, here we come.

Se olisi vuosi 2011 lusittu. Mietin eilen illalla kulunutta vuotta ja paljon on mahtunut näihin kuukausiin.

Tammikuussa lopetin työni Sotkassa.
Helmikuussa aloitin seurustelemaan ensimmäisen kerran.
Maalis-huhtikuu meni sekoillessa ties missä.
Toukokuussa sain uuden ihanan tuttavuuden, jonka kanssa vietin n. kuukauden.
Kesä-heinäkuu taisi mennä juhliessa. Heinäkuun lopulla tapasin exäni.
Elokuussa aloitin viimeisimmän suhteeni.
Elo-lokakuu oli ylä- ja alamäkeä poikaystäväni kanssa. Lokakuun lopussa erosimme.
Marraskuussa vietin suurimman osan ajastani osastolla.
Joulukuussa muutin uuten asuntoon ja olen yrittänyt saada elämääni uutta suuntaa.

Mitä kadun? Vaikka mitä. Sekoiluni lääkkeiden ja viinan parissa oli viedä minulta monta ihanaa ihmistä ympäriltäni. Onneksi minut saatiin kuitenkin tajuamaan, mitä tein. Sain elämäni jo hieman oikeille raiteille. Matka terveeseen elämään on pitkä ja raskas, mutta kyllä minä sen vielä joskus saavutan. Elän päivä kerrallaan. Pidän hauskaa hyvissä rajoissa. Ilman ylimääräisiä virikkeitä.

Toivon mukaan vuosi 2012 toisi mukanaan paljon hyvää. Sitä toivon itselleni ja läheisilleni, joille kulunut vuosi on ollut myös raskas. Jokaiselle tavallaan.

You make me wanna die

The Pretty Reckless - Make Me Wanna Die

Take me, I'm alive
Never was a girl with a wicked mind
But everything looks better
When the sun goes down

Miksi mielessäni pyörii ajatus kostosta ja halusta aiheuttaa mielipahaa jollekkin ihmiselle? En ole koskaan ollut paha ihminen. Nyt ajattelen vain keinoja, kuinka saada eräs polvilleen. Alkaako todellinen luonteeni tulla esiin? Vai onko minua satutettu ensimmäistä kertaa niin pahasti, että haluan antaa takaisin samalla mitalla?
Sisimmältäni en haluaisi kenellekkään mitään pahaa. Puolustan niitä, jotka apua mielestäni tarvitsevat. Haluan auttaa ihmisiä, joita en edes tunne. Miksi siis juuri nyt haluan tehdä juuri päinvastoin?

You make me wanna die
I'll never be good enough
You make me wanna die
And everything you love
Will burn up in the light

And every time
I look inside your eyes
You make me wanna die
 

Welcome to your new life

Nero - New Life.

"Welcome to second reality
Live the life you've always dreamed
Be the person you always wanted to be

It's not just an illusion
It's a new state of being
A way to experience your dreams
In second reality you make the decisions"

Sometimes I hate the life I made

Korn ft. Skrillex - Narcissistic Cannibal.

Maailman suurin vitutus ja ahdistus iski. Vieroitusoireet aiheuttavat minulle unettomuutta, joten tämä yö menee luultavasti valvoessa. Vitutuksen alaisena. En jaksa tätä oloa. Kun sen joutuu vielä yksin kestämään. Ei seuraa että saisi muuta ajateltavaa. Sitä kaipaisin juuri nyt. Ihmisiä. Jotta minun ei tarvitsisi kärsiä yksin. Nämä hetket ovat itselleni kriittisiä. Ratkeaminen on aina niin lähellä kun olot iskevät. Yksin ollessa sitä vain ajattelee, miten saisi tämän paskan olon pois.

Minulla on myös nälkä, mutta en kykene syömään. Ruoka ei vain maistu. Kroppa huutaa sitä, mutta mieli ei halua. Tajusin, etten ole muutamaan päivään syönyt kunnolla oikein yhtään. Huomasin sen tänään kun meinasin pyörtyä rappusia kävellessäni. Olin rehkinyt pari tuntia kämpän siivouksen parissa ja sitten se iski. Mutta en voi sille minkään. En pysty pakottamaan itseäni syömään. Onko tämä jonkin asteista syömishäiriötä?

Myös nukkuminen tekisi hyvää. Kroppa haluaa jo sänkyyn, mutta mieli pistää vastaan. En halua, en pysty. Sänky on kuin mörkö minulle. Tuntuu, että sinne meneminen on luovuttamista. Haluan taistella eteenpäin. Mutta miksi? Miksi en voi antaa itselleni lupaa levätä?

Kysyin itseltän hetki sitten myös sitä, miksi olen niin kiltti? Olen maailman helpoin hyväksi käytettävä ihminen. Ja sen ovat jotkut ehkä myös huomanneet. Minua on helppo satuttaa sanoilla ja teoilla, saada tekemään asioita muiden mieliksi. MIKSI en pääse tästä eroon?

Miksi? Miksi? Miksi?


"Sometimes, I hate, the life I made
Everything's wrong every time
Pushing on I can't escape
Everything that comes my way
Is haunting me taking its sweet time"

Kaikki muuttui huonommaks, kun diagnoosin sain F32

Kristiina Brask - F32.

Täällä taas. :) Jäänyt vähän vähemmälle tämä blogin kirjoittaminen. Tuntuu, että kaikki on jo kerrottu. Onko minulla enää elämästäni mtään kerrottavaa? Ja jos on, en osaa tehdä ajatuksistani lauseita.

Minun pitäisi olla onnellinen juuri nyt. Minulla on asunto, välit ystävieni kanssa kunnossa, oma rauha... Mutta silti tuntuu, että jotain puuttuu. Myös masennus alkaa iskemään taas päälle. Yritän kovasti taistella sitä vastaan. En halua siihen jamaan taas. Tiedän milloin olen onnellinen. Siihen en vain enää voi päästä. Sen yritän hyväksyä.

Jos saisin poistaa elämästäni yhden asian, se olisi lääkkeet. Olen kyllästynyt syömään niitä. Mutta ilman niitä tulen masentumaan ja oloni menevät aivan sietämättömiksi. Myöskään lääkärini tai hoitajani eivät halua minun lopettavan niiden syöntiä. Ne ovat osa hoitosuunnitelmaani. Tulevaisuudessa vasta saisin lopettaa, kun tilani on asettunut paikoilleen. Mutta miten se voi asettua, kun elämäni on yhtä hullunmyllyä juuri nyt?

Olen sisimmiltäni laatua kaikki-tänne-ja-heti. Siitä pyrin pääsemään irti, koska se ei vain toimi. Yritän elää päivä kerrallaan, mutta samat asiat ovat mielessäni päivästä toiseen...

Milloin voin olla onnellinen? Enkö saa siihen enää koskaan lupaa?

I'm coming home

P Diddy - I'm Coming Home.

VIHDOINKIN minulla on taas koti! Pieni ja söpö yksiö keskustassa. Täydellinen osuma. Teen tästä minun oman pikku turvapaikkani, jonne on aina hyvä palata. Kun huomenna herään, hoidan tärkeimmät asiat pois alta. Sitten rupean laittamaan asuntoani kuntoon. Käyn vain hakemassa loput tavaroistani, jolloin olen virallisesti poissa muitten nurkista.Viikonlopun pyhitänkin vain kodilleni. Poltan rauhassa kynttilöitä, järjestelen tavaroita... On kuin aloittaisi uuden elämän! Täällä minä haluan rauhoittua ja olla turvassa...