Niin... Tarvitsen jotakin.
Nyt se iski. Haluan juomaan. Kohta raittiuttani on kestänyt viikon ja pienet halut nousevat jo pintaan. Tuntuu että pää hajoaa osastolle. Haluaisin kotiin korkkaamaan sen vihoviimeisen lonkeroni, joka jääkaapissa yksin nököttää. Ajattelin et tässä menisi pitempään, että nämä olot tulisivat. Pelottavan nopeasti ne kuitenkin iskivät. En halua ratketa. En halua pilata tätä mahdollisuuttani parantua. Mutta tunne on vain niin kova... Lonkero, Sex on the Beach, Kelkka, Marianne, Crowmoor.... Ah, kuningas Alkoholi. Se pikku pirulainen joka minua kiusaa.
Tarvitsen: ystäviäni. Aika osastolla matelee niin hitaasti. Ja vaikka en osastolla olisikaan päivisin, en silti tapaa ketään. Johtuu ehkä siitä että en ole kerennyt/jaksanut. Haluan nähdä kaikkia, mutta en jaksa. :/ Rakas Ristiriita on tullut kylään. Ehkä huomenna tapaan kaikkia ketkä minua haluavat nähdä. Pyörin kaupungilla siinä toivossa että törmäisin rakkaisiin ystäviini ja kavereihini.
Tarvitsen: läheisyyttä. Jonkun, jonka lähellä on hyvä ja turvallinen olla. Rakkautta. Se antaisi voimaa näinä vaikeina aikoina. Olen pärjännyt ilman sitä jo muutaman viikon. Olo alkaa kuitenkin käymään liian yksinäiseksi. Vaikka ympärilläni on ihmisiä, tunnen silti olevani yksin.
Tarvitsen: tupakkaa! Yksi jäljellä. En koskaan arvannut että jäisin koukkuun tuohonkin paskaan. Ehkä ostan sitäkin huomenna niin riittää taas viikoksi
"I'm about to lose my mind
You've been gone for so long,
I'm running out of time
I need a doctor, call me a doctor
I need a doctor, doctor to bring me back to life"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti