Kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävää

Päivän biisi: Chisu - Sabotage.

Kolmas päivä osastolla. Jep, täällä taas. Pienen bailuviikon jälkeen takaisin tänne selvittämään päätäni. Nyt visiitti on vain pidempi kuin edellisellä kerralla. Ja niin haluankin.

Eilen olin ensimmäistä kertaa AA-kerhossa. Itse en kertonut kokemuksiani, mutta kuulin monta erilaista tarinaa vanhemmilta ihmisiltä. Heidän kertomuksistaan voin itse oppia jotain. Näen, mihin yletön ryypiskely johtaa ja mitä se aiheuttaa niin fyysisesti, kuin myös henkisesti. Perheitä on menetetty. Sitä minä en halua.

Torstaina olisi vuorossa NA-ryhmä, johon meneminen kyllä jännittää. Käyn katsomassa meiningin siellä, jotta näen, kumpi vastaa omia tarpeitani paremmin. Vaikka saisin käydä molemmissakin.

Chisun Sabotage on tämän päivän biisi siksi, että kipu tosiaan on korvannut useinkin ystäviä. Itsensä satuttaminen ja jopa viinan ja lääkkeitten sekakäyttö on korvannut kaiken, ku mikään ei ole tuntunut miltään. Minua on viety erinäisiin huoneisiin "tarkistuttamaan pääkoppaa", mutta siellä kaikuu kun huutaa 'Haloo'."
Pidän biisin tunnelmasta ja sanoista. Ja itselleni se on niin henkilökohtainen.

Seuraavaksi puran tunteitani piirtämiseen. Kävin tänään ostamassa luonnoslehtiön ja lyijykyniä. :) Jos saisin jotain hienoa aikaiseksi.

"mä tarvitsen mun haavoja
syviä ja suolaisia
kun mikään ei tunnu miltään
kipu korvaa ystävää
joka ei jätä milloinkaan
nöyränä vartoo vuoroaan
kun mikään ei tunnu miltään
kipu korvaa ystävää"