Nyt juuri on tosi rauhallinen olo ahdistuksesta huolimatta. En tiedä johtuuko ahdistus vieroitusoireista vai viime öisestä unestani.
Tänään olen valmis lähtemään kotiin. Omaan rauhaan. Käperryn sohvan nurkkaan, syön suklaata ja katson elokuvaa. Unelmien Sielunmessu olisi tarkoitus vilkaista pitkästä aikaa. Ehkä saan siitä lisää ahdistuksen aihetta, mutta ei voi minkään. Katsottava se on joka tapauksessa.
Kumpa vain näkisin lääkärin tänään. Ilman hänen lausuntoaan en pääse pois osastolta. Nyt jotkut ihmettelevät, miksi haluan kotiin vaikka ahdistaakin? Koska haluan. En voi paeta ikuisuuksia osastolla ulkomaailmaa. Joskus ne möröt on kohdattava. Ja tänään kohtaan sen yksinäisen lonkeron jääkaapissani. En kajoa siihen. Katson vain sitä ja sanon "Ähäkutti, sinuun minä en aio koskea.".
"All you've ever wanted
Was someone to truly look up to you
And six feet under ground now
I
Now I do"
Was someone to truly look up to you
And six feet under ground now
I
Now I do"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti